|
Tiivistelmä
Käsillä oleva Kirjastojen suodatin- ja esto-ohjelmaprojektin raportti on osa Suomen kirjastoseuran hallinnoimaa Superkirtsi-hanketta, joka puolestaan liittyy laajempaan Lapset ja media -toimintaohjelmaan. Projekti käynnistettiin syksyllä 2007. Sen tehtävänä oli ensinnäkin selvittää, miten laajasti Suomen yleisissä kirjastoissa on käytössä internetin sisällön suodatin- ja esto-ohjelmia, toiseksi testata, mitä kirjastoissa käytetyimmät suodatin- ja esto-ohjelmat suodattavat. Selvityksellä halutaan lisätä tietoa ja ymmärrystä suodatinjärjestelmistä, ei ottaa kantaa niiden puolesta tai vastaan. Kirjastojen vastauksia ja käyttökokemuksia käsitellään anonyymisti niin, että yksittäisten kirjastojen tiedot eivät ole tunnistettavissa.
Kyselyn vastauksista kävi ilmi, että yli puolet kirjastoista (54 %) rajoittaa internetin sisältöjä joko teknisesti suodatin- ja esto-ohjelmin tai muilla keinoilla kuten ohjeistamalla ja valvomalla. Teknistä sisällönsuodatus- tai esto-ohjelmaa/ -järjestelmää käytetään 55 kirjastossa. 21 kirjastossa ei tiedetty, suodatetaanko niiden yleisöpäätteitä. 15 kirjastossa ei tiedetty, millä ohjelmalla tai suodatinjärjestelmällä sisältöjä suodatetaan. Yhdeksässä kirjastossa ei tiedetty, mitä sisältöjä suodatetaan. Kirjastoissa suodatetaan yhteensä 45 eri sisältökategoriaa.
Kirjastoissa oli käytössä 15 eri sisällönsuodatusmenetelmää, joista testattiin viisi. Ohjelmien sisällönsuodatusta testattiin URL-osoitteita sisältävillä testilistoilla. Testilistoja oli kuusi. Ne sisälsivät yhteensä 875 URL-osoitetta. Testattavat sisältökategoriat olivat pornografia ja väkivalta. Ne olivat kirjastoissa yleisimmin suodatettavia sisältöjä.
Pornografiasisältöjen yhteenlasketussa testituloksessa parhaimmillaan ohjelma pystyi estämään noin 96 % ja heikoimmillaan noin 59 % pornografisesta sisällöstä. Vastaavasti parhaimmillaan ohjelma suodatti pornografiana virheellisesti noin 2 % sisällöistä, jotka eivät olleet pornografiaa. Pahimmillaan ohjelma taas suodatti virheellisesti pornografiana yhteenlasketuissa testituloksissa noin 34 % sisällöistä, jotka eivät olleet pornografiaa. Mikään yksittäinen ohjelma ei päässyt parhaimpaan tulokseen kumpaankin suuntaan mitattaessa. Parhaiten pornografiasisältöjä suodattanut ohjelma teki myös eniten virheitä suodattamalla asiallisia sivuja pornografiana.
Väkivaltasisältöjä suodatinohjelmat suodattivat heikosti. Toisaalta väkivallan määrittely oli ongelmallista ja väkivaltatestilistat siksi osittain kiistanalaisia. Väkivaltasisältöjen testiä voikin pitää lähinnä suuntaa antavana. Testi osoitti, että suodatinohjelmat eivät esimerkiksi pysty erottelemaan liikkuvan kuvan sisältämää väkivaltaa.
Päätökset kirjastojen asiakastyöasemien verkkosisältöjen suodattamisesta oli monissa tapauksissa tehty muualla kuin kirjastossa, esimerkiksi kuntien tietohallinnoissa. Päätös sisällönsuodattamisesta ei välttämättä ole ollut riittävän harkittua, eikä verkkosisällön rajoittamisesta ole aina tiedotettu asiakkaille. Monesti internetin sisällönsuodatus miellettiin kirjastoissa tietohallinnolle kuuluvaksi asiaksi. Kirjastojen tulisi kuitenkin olla tietoisia asiakkailleen tarjoamiensa verkkoyhteyksien sisällöistä. Internetin sisällön rajoittamiseen liittyvän päätöksenteon tulisi olla asiakkaille läpinäkyvää ja perusteltua. Sisällön asiantuntijoina kirjastoammattilaisten voisi edellyttää myös olevan mukana asiakasverkkoyhteyksiensä sisällön rajoittamista koskevassa päätöksenteossa.
| 