Kirjasto tutuksi
Sisältää opetuspaketit: Kirjaston hiiret, Kadonneen kirjastokortin metsästys, Johtolankoja, Erilaisia kattauksia ja Jos olisin kirja.
KIRJASTON HIIRET, Turun kaupunginkirjasto/Leena Turunen
luokitusjärjestelmän opetusta lapsille
Kirjaston hiirten avulla opetetaan lapsille tietokirjojen luokitusta.
Pienestä laatikosta askarreltiin kirjastohiirten pesää. Laatikko on sisältä pehmeä ja päältä korea kuin karkki. Hiiriperhe asuu pesässään. Perheeseen kuuluu pahvista leikattu emo ja monta poikasta. Hiirillä on kangaskorvat ja pitkä häntä. Jokaisella poikasella on numero. Numerot ovat kirjaston luokat 0 - 9.
Hiiret ovat erivärisiä: 0-hiiret harmaita, 1-hiiret keltaisia jne.
Ennen luokan tuloa hiiret pujahtavat piiloon hyllyyn tietokirjojen väliin niin että vain häntä jää näkyville. Opettajalta on kyselty ennakkoon lasten harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. Jokainen hiiri on karannut juuri tämän ryhmän lapsia kiinnostavien tietokirjojen / romppujen / cd-levyjen väliin.
Opetukseen kuuluu kehyskertomuksena tarina:
Kirjastossa asuu hiiriperhe. Hiiriemolla on monta villiä poikasta. Poikaset ovat hurjan tiedonhaluisia. Öisin emon nukkuessa poikaset karkaavat kirjaston sopukoihin. Ne pujahtavat kirjojen väliin tutkimaan asioita, joista ne ovat kiinnostuneet. Kurkistetaanpa hiirten pesään, niin nähdään, kuinka monta hiirulaista on kotona.
Lapset katsovat, miltä hiiret näyttävät. Heidän on etsittävä ja tuotava nähtäväksi aineisto, jonka väliin hiiri on piilotettu. Hiiret on helpompi näyttää pienessä ryhmässä tai parin kanssa. Joka ryhmälle annetaan yksi numero etsittäväksi.
Kun hiiret ovat löytyneet, kirjoja aletaan esitellä 0-luokasta alkaen ja samalla kerrotaan luokan sisällöistä pääpiirteissään. Esim. 0-hiiri on piiloutunut Guinnessin ennätyskirjaan, 3-hiiri Rikostutkimus-kirjan väliin jne. Jokaisesta kirjasta luetaan kiintoisa yksityiskohta (rompusta jännin peli). Samalla tulee vinkatuksi monta kirjaa.
Katso myös Turun kulttuuripolun verkkosivut
KADONNEEN KIRJASTOKORTIN METSÄSTYS
Kadonneen kirjastokortin metsästys on leikki, joka sopii toiminnalliseksi tuokioksi osaksi kirjastonkäytön opetusta.
Kirjastokoira on tullut kirjastoon ja löytänyt hienon kasan kirjoja. Lapset saavat auttaa lainaamisessa. Kirjastokoira kertoo, että se onkin kaupungin ainoa koira, jolla on oma kirjastokortti. Kortistaan koira pitää aivan erityisen hyvää huolta - ja nyt lapsetkin saavat sen nähdä. Mutta kun kuono tutkii kirjakassin salaista korttitaskua, ei kortti olekaan siinä.
Kuono täristen koira miettii, mitä nyt pitäisi tehdä. Koira saattaa säikähtää niin, että ryömii piiloon vikisemään. Keksitään lasten kanssa yhdessä, että mennään kysymään apua kirjastonhoitajalta. Marssitaan tiskille ja joku saa selittää tilanteen. Vastaukseksi saadaan, että ensin pitää vielä etsiä oikein tarkasti. Jos korttia ei sittenkään löydy, kerrotaan, että silloin kortti pitää merkitä tietokoneelle kadonneeksi.
Kun ohjeet on kuunneltu tarkkaan - ja lapset ovat kysyneet kysymyksensä ja kertoneet omat tarinansa kadonneista korteista - koira pyytää lapsilta apua etsimisessä. Ohjeeksi sanotaan, että pitää liikkua hiljaa, ettei kortti säikähdä. Ja että varmaankin kortti on tipahtanut jonnekin lattialle (ettei kukaan innostu hyllyjä mylläämään…).
Kortin löytäjästä kirjastokoira tykkää niin, että hyppää syliin. Kaikki muut saavat auttaa koiraa lainaamisessa: lainausautomaattia on koiran tassuilla aika hankala käyttää.
Usein lapset keksivät heti, että korttia kannattaa ensin itse etsiä. Silloin siirrytään heti kortin etsimiseen ja mennään vasta löydetyn kortin ja onnellisen, helpottuneen koiran kanssa kysymään tiskiltä, mitä olisikaan pitänyt tehdä JOS korttia ei olisi löytynytkään.
Leikissä opitaan, että kirjastokortista pidetään hyvää huolta ja että kirjaston aikuiset ovat sitä varten että heiltä voi kysyä!
Espoon kaupunginkirjasto mp 10/07
JOHTOLANKOJA
Johtolangat sopivat toiminnalliseksi tuokioksi kirjastonkäytön opetukseen tai kirjavinkkaukseen.
Ekaluokkalaisten olisi hyvä oppia löytämään reitti helppolukuisten kirjojen hyllylle. Reitistä voi tehdä niin hauskan, ettei sitä millään malta olla kulkematta!
Tarvitaan pitkä naru. Narunpäähän voi kirjoittaa pienen, selittävän lapun: joh-to-lan-ka. Se on mukava ensin tavata yhdessä ääneen. Sitten voit päästää lapset seuraamaan johtolankaa, käsi langalla, sopivin välimatkoin. Hankalissa paikoissa tulee helposti ruuhkaa…
Ennen kuin luokkasi tulee, viritä naru kulkemaan mahdollisimman monipuolista reittiä. Laita reittiin ylityksiä ja alituksia ja mutkikkaita kiertoja. Onko kirjastossasi niin tukevia hyllyjä, että niiden ali voi vaikka ryömiä? Ja muistaako siivooja pyyhkiä lattian myös hyllyjen alta? Silloin voit virittää johtolangan kulkemaan mitä ihmeellisimpiä reittejä.
Leikissä opitaan, mistä löytyy helppolukuisia kirjoja. Ja liikkumisesta nauttiville lapsille jää mukava muisto kirjastokäynniltä.
Espoon kaupunginkirjasto mp 10/07
ESPOON ERILAISIA KATTAUKSIA
Kiva kirja
Kukin lapsi saa valita kirjan, joka on hänen mielestään hyvä tai jonka hän haluaisi lukea tai kuunnella. Kirja voi olla myös muuten vain mukavan näköinen. Lapset saavat vuorollaan kertoa, miksi valitsivat juuri kyseisen kirjan.
Pöytä on katettu
Pöytä on katettu eka- ja tokaluokkalaisille sopivilla kirjoilla, joissa sankareina ovat eläimet. ”Pöytä on katettu kissoilla ja koirilla, hiirillä ja hevosilla”. Pöydällä voi olla eläinaiheinen kangas, puulelu, pienoisveistos, pehmolelu, mutta ennen kaikkea kirjoja. Ota mukaan helppolukuisia kirjoja, kuvakirjoja, satuja ja runokirjoja.
Kenet tunnet?
Somistetaan pöytä taas parilla lelulla ja esineellä (nukke, nalle, auto yms.) ja aloitetaan kyselemällä lapsilta tuntevatko he jo Kolme pikku noitaa (Adams), Hennan (Lindenbaum), Valon (Levola), Risto Räppääjän (Nopola), Urhon (Bagge), Minin ja Epun (Nöstlinger), Pepin, Eemelin, Aapon, Emman (Harainen), Bonadean jne. Tähän voi ottaa mukaan monenlaisia kirjoja ja sankareita. Erityyppisten henkilöhahmojen kautta herätellään kiinnostus itse kirjoihin.
Espoon kaupunginkirjasto PL
JOS OLISIN KIRJA, NIIN KERTOISIN..
Jos olisin kirja -leikki sopii toiminnalliseksi tuokioksi tokaluokkalaisten kirjastokäynnille. Leikissä opitaan aakkostamista ja hyvää hyllyjärjestystä.
Varusteiksi tarvitset pitkittäin puoliksi leikattuja A3-papereita, paksun tussin ja maalarinteippiä. Voit merkata teipillä lattiaan valmiiksi elävien kirjojen hyllyn rajat.
Valitaan lapsista 3-5 vapaaehtoista, jotka saavat ryhtyä kirjoiksi. Kirjat saavat kertoa tekijänsä nimen (=oma sukunimi) ja valita itselleen nimen, aiheen tai kirjallisuuden lajin. Viimeeksi tätä leikkiä leikkiessä meillä oli hyllyssä aika monta kirjaa joiden nimi oli "Jännitystä", leikittäjällä voisi olla hyvä olla valmiina muutavia hiuksianostattavia nimiehdotuksia.
Ota opettaja avuksi kirjoittamaan kirjanselkiä selvillä ja suurilla mallikirjaimilla. Selkiin voi tehdä myös ihan oikeaoppisen signumin. Valmiit kirjanselät kiinnitetään kirjalasten selkiin maalarinteipillä. Kirjalapset asettavat vielä sivunsa nätisti kiinni (= kädet eteen vaaka-asentoon kämmenet vastakkain) ja ovat valmiita hyllytettäviksi.
Ota avuksi taas pari vapaaehtoista, jotka saavat ensin aakkostaa kirjat. Anna aikaa aakkostajille, tehtävä ei ole helppo! Kirjat voivat myös aakkostaa itse itsensä, sehän olisi jokaisen kirjastonhoitajan unelma…
Aakkostamisen jälkeen on aika miettiä, miten päin kirjat seisovat hyllyssä. Selkä meihin päin vai päinvastoin? Jaloillaan vai ehkä käsillään? Hyllyn reunalla vai hyllyn taakse työnnettyinä? Tiiviisti, suorassa vierekkäin toisistaan tukea saaden, vai sikin sokin? Ja jos yksi kirja otetaan hyllystä pois, on hyvä huolehtia että jäljelle jäävät kirjat eivät pääse kaatuilemaan.
Espoon kaupunginkirjasto mp 10/07
Kirjastonkäytön opetuksessa voidaan keskittyä myös yhteen mediaan, esim. kirjastoon tilattuihin lehtiin. Voidaan yhdessä selata lehtiä ja miettiä otsikoita, aiheita, kuvia ja lopuksi tehdä oma lehtijuttu. Tähän löytyy vinkkejä mm. seuraavista sivustoilta: lehtiverstas ja juniorijournalisti.
Katso myös seuraavien kirjastojen kotisivuja:
Lahden kirjasto
Jyväskylän kirjasto
Seinäjoen kirjasto
| 