Kirjastoseuran jäsenen tunnus on oma nimi ja salasana on jäsennumero, ellet ole vaihtanut sitä. Jäsennumero on Kirjastolehden osoitekentässä juuri ennen nimeä.

Toimintaideat

Sisältää: Superkirtsin mediakasvatusopit Lohjalla,Superkirtsi Kouvolan kirjastossa,Kirjaleikki Vuosaaren kirjastossa,Tarinaa kirjastoseikkailusta Jalkarannan kirjastossa,Oz:n Ihmemaa-projekti,Sanajalkaseikkailu eli matka Lohikäärmemaahan.

SUPERKIRTSIN MEDIAKASVATUSOPIT LOHJALLA

Tapaamisen aikana päätimme osallistua pilotteina Suomen Kirjastoseuran järjestämään mediakasvatushankkeeseen: Superkirtsin mediakasvatusopit. Suunnittelimme alustavasti tulevan Superkirtsi-hankkeen sisältöä ja käytännön toteutustapoja. Lähtölaukaus hankkeelle tapahtuu 12.9.07, jolloin Tytyrin koulun 2 B luokka kutsutaan pääkirjastoon tutustumis-ja opastuskäynnille. Koululuokalle esitellään kirjaston tilat ja kerrotaan kirjaston tarjoamista palveluista. Lastenosastolla tutustutaan tarkemmin kirjaston kokoelmiin ja opetellaan hyllyjärjestyksen periaatteet. Tarkoituksena on kutsua myös lasten vanhemmat erilliselle tutustumiskäynnille pääkirjastoon.

Koululuokka vierailee Superkirtsi-hankkeen aikana säännöllisesti kirjastossa. Syksyn aikana luokka osallistuu myös kirjakurkkaus-tilaisuuteen, satutuntiin sekä kirjastossa järjestettävään elokuvapäivään. Lukki-aineistotietokantaan perehdytään tarkemmin Tytyrin koulun atk-luokassa. Tarkoituksena on, että opastuksen jälkeen oppilaat osaavat tehdä itsenäisesti kirja- ja aineistohakuja kirjaston tietokannasta, uusia omat lainansa ja tehdä varauksia lainassa olevaan aineistoon.

Pääkirjastossa suunnitellaan parhaillaan kirjaston lasten ja nuorten nettisivuston uudistamista. Sivuista halutaan tehdä entistä informatiivisempia ja houkuttelevampia. Hankkeen pitäisi olla valmiina keväällä 2008. Nettisivuston valmistuttua sitä esitellään sekä 2 B-luokkalaisille että heidän vanhemmilleen.

Joulukuussa 2 B-luokka järjestää pääkirjaston Pähkinä-tilassa pikkujoulutilaisuuden, johon kutsutaan lasten vanhemmat ja jossa lapset esittävät harjoittelemiaan näytelmiä. Keväällä 2008 pääkirjastossa järjestettäneen yleisöluento tai muu mediakasvatukseen liittyvä avoin yleisötilaisuus. Tilaisuus on tarkoitettu lasten vanhemmille ja kaikille mediakasvatuksesta kiinnostuneille. Samaan aikaan voidaan järjestää myös lapsille oma, erillinen tapahtumansa. Nämä suunnitelmat ovat vielä kuitenkin alkuvaiheessa.

Superkirtsi-hanke päättyy maaliskuussa 2008. Keväällä 2 B-luokka järjestää kirjaston tiloissa näyttelyn, jossa on esillä hankkeen aikana syntyneitä ideoita ja tuotoksia. Hankkeen toteutumisesta ja sen aikaisista kokemuksista kerrotaan myös lasten vanhemmille keväällä¤ järjestettävässä koulun vanhempainillassa. Yhteiset kokemukset ja hankkeen aikana syntyneet ideat pyritään hyödyntämään myöhemmässä koulun ja kirjaston välisessä yhteistoiminnassa.

Lohjan lastenosaston johtaja: Minna Isokyrö e-mail:minna.isokyro@lohja.fi.

SUPERKIRTSI KOUVOLAN KIRJASTOSSA Osastonjohtaja: Maritta Naumanen, e-mail: maritta.naumanen@kouvola.fi

Superkirtsi- 1. tunti 2.luokkalaisille:

Kirjastokettu Kuoma Repolainen tervehtii lapsia. Kuoma on väsynyt, koska se mesetti pelasi pleikkaa ed. iltana myöhään. Viritetään keskustelu siitä, minkä verran kukakin pelaa tai käyttää konetta muuten päivittäin. Laaditaan yhdessä Kuomallekin säännöt, ettei siltä menisi aina niin myöhään.

Kuoma pääsee lepäämään ja lapsista kaksi pyydetään uutistenlukijoiksi. Samasta tapahtumasta on kirjoitettu kaksi erilaista uutista. Kun ne on luettu, kysellään lapsilta voimmeko tietää todella mitä tapahtui näiden uutisten perusteella. Kumpaa uutista uskoisit? jne.

Sitten lapset pääsevät laatimaan omia uutisia ryhmissä. Jaetaan pohjamateriaaliksi oikeat lehtiuutiset (paikallislehdessä olleita tämänikäisiä kiinnostavia aiheita). Lapset kirjoittavat uuden entistä räväkämmän, uskomattoman, hauskan tms. uutisen annetun uutisen aiheesta ja sopivat keskenään kuka sen lukee kameran edessä ja miten toiset ovat siinä mukana.

Ryhmä kerrallaan otetaan toiseen tilaan, missä uutisten luku (vanhan ja uuden) kuvataan videokameralla.

Odottelutehtävänä on koota lehtilööpeistä leikatuista sanoista omia lööppejä. Ne liimataan paperille ja yhdessä katsotaan läpi kaikkien lööpit.

Televisiosta katsotaan vielä kaikkien uutiset .

Tunnin lopuksi herätetään Kuoma, joka lukee lapsille oman medialorunsa ja jättää sähköpostiosoitteen, johon lapset voivat tunnin jälkeen lähettää Kuomalle postia.

KIRJALEIKKI VUOSAAREN KIRJASTOSSA: Elviira-noidan luola

Elviira-noidan luola sijaitsee kolkossa kokoushuoneessa, joka on pimennetty ja johon on rakennettu kolmen vaatetelineen, narujen ja erilaisten tummien kankaiden avulla kolmion muotoinen n.3m2 mittainen tila. Valaistuksena on ainoastaan yksi lamppu joka on kohdistettu tummalla kankaalla päällystetylle matalalle pöydälle. Pöydän päällä on kuvakirjan Kaamea kummitustalon kansikuva, suurennettuna 2xA3 kokoiselle kartongille ja väritettynä vesiväreillä. Lisäksi on erilaisia noidan tarvikkeita esim. pöydällä ja luolan seinillä, kuten hämähäkin verkko, luuranko, lepakoita, käärmeitä, kiiltomatoja, noidankattila ym. Lattialla noidan istuimen takana on kasettisoitin ja loput Kaameasta kummitustarinasta. Itse noidan luolan edessä on 3 kpl harmaita isoja patjoja… Kirjaleikki voi alkaa

Kun lapset saapuvat paikalle on kirjaston ovella heitä vastassa noita, mustaan viittaan ja hiippahattuun, koukeroiseen nenään, noidan käsineisiin ja laukkuun pukeutunut Elviira-noita… Noita toivottaa lapset tervetulleiksi, noidan äänellään tietysti ja vie lapset kohti salaista päämäärää, noidanluolaa… Kun saavutaan ensimmäiselle ovelle, ovi ei aukeakaan avaimella, pian lapset keksivät että tarvitaan taikasana, mikähän se on? Simsalapim-sanalla ovi aukeaa ja lapset näkevät avoimen oven joka vie pimeään huoneeseen josta kuuluu haamujen ja kummitusten ääniä… Koko porukka hiljenee ja menee hipihiljaa huoneeseen. Ne lapset jotka opettajat tiesivät aremmiksi sijottautuivat lähelle opettajia…

Toivotettuaan lapset tervetulleiksi ja esiteltyään itsenä, noita kysyy onko tarina yksinäisestä tytöstä, joka kerran eksyy ihan yksin metsään, heille tuttu? Tarinaa kertovat noidat toisilleen iltateen ääressä, koska tyttö oli hyvin erikoinen…. Haluattekos te kuulla tarinan?

Noita hiljentää musiikin pienemmälle ja tarina alkaa: Olipa kerran iso, inhottava ja synkkä kummitustalo kaukana, kaukana metsän uumenissa…. (tarinaan liittyy myös tarinan etenemistä myötäilevä itse äänitetty ääniefektikasetti, mutta noita kyllä yleensä lukee sen ilman ääniefektejä…) Tarina päättyy sanoihin, ”sen pituinen se…”

Seuraavaksi noita alkaa kaivaa laukkuaan ja mutisee samalla jotakin… ”minunhan piti ottaa se mukaan….Missä ihmeessä se on…Eihän sitä ilman voi tulla kirjastoon… ”

Jatkosta lyhennetyt versiot: lapset auttavat noitaa laukun kaivamisessa ja arvuuttelevat mitä noita mahtaa etsiä jne… Löytyy paljon erilaista noidan roinaa, mm. noidan loitsukirja, josta noita lukee muutaman loitsun. Lopulta löytyy Elviira-noidan oma kirjastokortti. Tokihan noidatkin tarvitsevat sellaisen…Lapset kertovat keillä heistä on jo kortti ja noita kyselee mitä kaikkea kortin käytöstä on hyvä muistaa… (Laina-ajat ym..)

Kirjastokortista siirrytään siihen mitä kaikkea sillä voikaan lainata: noita esittelee erilaisia kirjoja - kuvakirjoja, pieniä ja isoja, tietokirjoja, runokirjoja, kertomakirjoja. Kun kirjat on esitelty, noita kertoo taikovansa yhden kirjan pois, sillä aikaa kun lapset pitävät silmiään kiinni, lausutaan yhdessä loitsu : ”Noin näin noin yksi kirja pois…” Leikki toistetaan useaan otteeseen.

”Joskus käy niin, että kun kirja palautuu takaisin kirjastoon, on sille käynyt tosi tosi surkeasti” : Noita näyttää kirjaa, josta sivut repsottavat, sivuilla on jotain ruskeaa (jota halukkaat saavat haistella), joku on piirrellyt kirjaan ja ei kai vaan pissanut sen päälle?

Keskustellaan siitä mistä kirjat pitävät ja mille ovat allergisia ja siitä miten kotona niitä pitää muistaa käsitellä…

Ennenkuin lähdetään lastenosastolle, on hyvä kerrata miten siellä käyttäydytään. Noita kysyy, että minkälaisia sääntöjä heillä on luokassa? Todetaan, että kirjastossakin on ihan samanlaisia sääntöjä. Ei saa huutaa, ei saa töniä jne. Ja vielä se ,miksi näin ei saa tehdä ja tietysti siitä mitä kaikkea saa tehdä (Lukea, vaikka läksyjä, sarjakuvia, kirjoja tai pelata pelejä, kuunnella musiikkia jne)

Lopuksi osa lapsista muuttuu kirjoiksi, esimerkiksi noitakuvakirjaksi, kissatietokirjaksi jne. Kirjan kannet on skannattu edestä ja takaa, liimattu pahville ja liitetty toisiinsa naruilla, jotka toimivat olkaimina: lapset pujottautuvat kirjan kansien sisään, toinen ottaa kirjaa kädessä ja parettain lähdetään lastenosastolle katsomaan missä kirjan paikka hyllyistä on. Seuraavalla käyntikerralla voidaankin sitten, vaikka kuunnella kirjavinkkausta tai etsiä kirjoja hyllyistä…

Vuosaaren kirjasto, Helsingin Kaupunginkirjasto, Elviira-noitana Mirja Luukkanen, mirja.luukkanen@hel.fi

TARINAA KIRJASTOSEIKKAILUISTA JALKARANNAN KIRJASTOSSA

Syksyllä 2005 aloitimme Jalkarannan kirjastossa uutena kokeiluna kirjastoseikkailun ekaluokkalaisille. Taustalla oli ajatus siitä, että pienimmät koulukkaat oppivat asioita parhaiten tekemisen kautta. Halusimme myös tarjota elämyksen ja kokemuksen kirjastosta riemupärskynä paikkana.

Perusideat on kerätty luovien kollegojen aarrearkuista. Kirjastoseikkailujahan on toteutettu erilaisina versioina eri puolella Suomea. Tärkeimmät lähteet, joita käytimme, ovat ideat Savonlinnan kirjaleikistä ja Pohjois-Pohjanmaan Kirja kantaa tarina tukee -projektista josta voi lukea myös samannimisestä kirjasta. Muokkasimme ideoita meidän kirjastoomme sopiviksi ja keksimme jotain uuttakin...

Ekaluokkalaisten alkuperäinen seikkailu on kaksiosainen eli kaksi oppituntia n. viikon välein. Luokka on jaettu kahteen ryhmään.

Seikkailun eka osio on junaleikki, jonka tarkoitus on tutustuttaa seikkailijat kirjastotilaan ja esitellä, mitä löytyy mistäkin. Henkilöt: Väinö Weturi, Kaisa Konduktööri ja Tiskin-Alta-Taiottu-Kirjastotäti . Väinöllä asiallinen virkatakki sekä komea virkalakki, kaulassa pilli ja kädessä SEIS-merkki. Kaisalla asiallinen virkatakki virkamerkkeineen (Kova lukija ym. -merkkejä), liehuva naisellinen huivi ja pieni kimaltava laukku lippuja varten. Kirjastotäti hulvaton takkutukka. Muu rekvisiitta: Asemat (kauniit pahviset asemajulkisivut).

Kaisa toivottaa lapset tervetulleiksi junamatkalle kirjastoon. Alkuherättelynä pieni jumppatuokio Hyvän päivän reseptin mukaan (Kaija Pispa: Titulein taikasanat). Sitten matkalippujen jako (lipussa pieni runo/loru ja kuva) - ja matkanteko-ohjeet (lähtömerkkinä pillin vihellys, pysähtymismerkkinä SEIS-merkki). Matkan alkuvaiheessa lippujen tarkastus ja leimaus oman kirjaston leimalla. Sitten jatkamme matkaa pysähdellen eri asemilla (Kuvakirjat, Kertomukset, Helppolukuiset, Tietokirjat...) ja jutellen siitä, mitä miltäkin asemalta löytyy.

Kun lastenosastolla sijaitsevat asemat on käyty läpi, matkaamme Apua-asemalle (palvelutiski). Kaisa kyselee, mitä tuo Apua! tässä oikein tarkoittaa, ja saamme selville, että tällä asemalla saa apua kaikissa kirjastoasioissa (ja joskus muissakin asioissa:) Väinö olisikin avun tarpeessa, koska hänen pitäisi löytää kirjoja mielenkiintonsa kohteista eli junista. Kirjastotätejä ei kuitenkaan näy missään. Yritämme huutaa APUA! mutta ketään ei paikalle ilmaannu. Arvailemme yhdessä, missä he mahtavat olla... Kaisa lähtee palvelutiskin taakse heitä etsimään, vaan eipä löydy edes roskakorista... mutta jotain löytyy: Kirjastotaikurin taikasauva! Kaisa ojentaa taikasauvan Väinölle, joka ryhtyy taikomaan: Riks raks rätiks - muutu kirjastotätiks! Samassa Kaisa alkaa pyöriä ja huojua kadoten tiskin alle. Tiskin alta kuuluu kovaa kolinaa ja ähinää, ja hetken kuluttua esiin kömpii varsin pöllämystynyt takkutukka Kirjastotäti. Toivuttuaan alkuhämmästyksestä Kirjastotäti hyppää junan kyytiin, ja Väinölle löydetään sopivia junakirjoja

Tietokirjat-asemalta. Kirjat täytyy tietenkin seuraavaksi lainata, joten matka jatkuu Lainaus&Palautus-asemalle. Kun lainaushommat on yhdessä hoidettu, jatketaan matkaa viimeiselle asemalle, joka on Runoratsun Laidun (kaunis lehväkuvioinen päiväpeitto istuma-alustana). Täällä luetaan kaikkien matkalaisten matkalippu-runot.

Seikkailun tokalla osiolla tavataan Kirjastotaikuri avustajineen. Kirjastotaikurilla punainen kiiltelevä takki, psykedeeliskuvioiset trikoot, vihreät kiinantossut, velhomainen koristeltu huopahattu, kilisevät ja kimaltavat rannekorut, taikasauva. Avustajan asu vapaa... Muuta rekvisiittaa: aineistokyltit (kirja/levy/video...), kauhukorit, kynttilät.

Kirjastotaikurin avustaja jakaa lapsille aineistokyltit kaulaan, ja Kirjastotaikuri taikoo lapset kirjoiksi, levyiksi, lehdiksi... Tämän jälkeen etsitään taioituille omat kodit (muistellaan samalla edellisen seikkailun asemia). Lopuksi taiotaan kirjat ym. takaisin lapsiksi. Sitten kokoonnutaan pöytien ääreen istumaan. Pöydiltä jätesäkkien alta paljastuvat Kauhukorit. Korit ovat täynnä kirjoja, jotka on jostain syystä jouduttu poistamaan lainattavien hyllyistä. Jokainen lapsista valitsee jonkun kirjan. Kun saaliita on hetken tutkittu, saa jokainen kertoa, mitä Kauhiaa kirjasta löytyi. Lopuksi jutellaan yhdessä siitä, miten kirjoja pitäisi käsitellä, etteivät ne joutuisi Kauhukoreihin. Seikkailun lopuksi siirrytään taas lukusoppeen, jonne taiotaan tunnelmavalaistus. Kirjastotaikuri lukee tarinan Mimmi-lehmän kirjastokäynnistä (Wieslander: Mimmi-lehmä ja varis)

OZ:n IHMEMAA-PROJEKTI - näyttely Vuosaaren kirjastossa/ML

Loppusyksystä 2006 kävi kirjastossamme opettaja Myrskyluodon esikouluryhmästä kysymässä tarinaa/kirjaa, josta voisi työstää lasten kanssa satuprojektin. Tarinan pitäisi kestää monet lukukerrat, olla siis uskottava ja sisällöltään sellainen, josta voisi työstää näytelmiä, jota voisi saduttaa, tehdä/miettiä henkilöhahmoja ja lopuksi kuvaelman. Suosittelin Ihmemaa Oz:a. Samalla kysyin opettajalta, että jos he haluavat voisivat he myöhemmin pitää näyttelyn kirjastossa…

Opettaja otti uudestaan yhteyttä keväällä 2007 ja kertoi, että nyt heillä olisi erilaista aineistoa, josta näyttelyn voisi järjestää. Sovimme ajankohdaksi huhtikuun puolivälin ja että ennen näyttelyn rakennusta kävisin päiväkodissa katsastamassa materiaalin. Tein työselosteen, joka oli tuolloin seuraavanlainen:

Työseloste: Päiväkoti Myrskyluodon eskarit ovat valmistelleen Ozin ihmemaa-kirjan pohjalta erilaista materiaalia: ison kuvaelman: seinämalli; koko 120x200cm, yhden kirjan sankarin eli pelättimen ja n. 25 kpl ”kuumailmapalloja”. Edellä mainitut + open tekemä työseloste ja lasten omat ”tekijät”- laput on tarkoitus laittaa lastenosaston takatilaan esille aj. 16.4-28.4. Lisäksi pidetään myös Ozin ihmemaa-näyttelyn avajaiset 16.4 klo 10.00

Ennen näyttelyä pidetään palaveri Tiina/Muumi/ Erja Ailio:ope, jossa käydään läpi lehdistötiedote. Lisäksi näyttelyn pystytys on 13.4 klo 13.00 alk. (opet ja lastenosastolaiset). Näyttelyn purku suoritetaan lastenosastolaisten voimin 28.4, opet hakevat työt takaisin 2.5.

Tehdään pian: Selvitetään mistä saadaan taulu/sermi ja mietitään miten se saadaan pohjaväriltään siniseksi,: koko; korkeus 1,40, leveys 2,0 m Katsotaan riittääkö 2 seinää työselosteelle (ope tekee) ja lasten kuvauksille (19 kpl, A4) Open lähetettyä lehdistötiedotteen, käydään se läpi Liisan kanssa, ope myös mukana halutessaan

Huhtikuun aikana: Tehdään näyttelyn panderollit, tervetuloa näyttelyn avajaisiin ja toinen Ozin ihmeemaa-näyttely avoinna… Päiväkodissa tehdään kutsukortit kaikille perheille ja muutama ylimääräinen meille jakoon (muille päiväkodeille annetaan suoraan käteen) Ostetaan mehua ja pähkinöitä, rusinoita, mukeja ym. Panderolli TERVETULOA viritetään takaisin entiselle paikalleen, hankitaan naruja jotka kiinnitetään myöhemmin puolapuille

Näyttely: Ikkunan eteen viritetään ”taulu/sermi” johon lapset kiinnittävät kuvaelman hahmoja Osa lapsista pukeutuu kirjan roolihahmoihin, he jakavat koreista naposteltavaa näyttelyn vieraille ym.(pähkinöitä,rusinoita?) Osa lapsista pitävät ns. näyttelyn tervetuliaispuheen aikuisille on tilassa pöytä josta voivat noutaa juotavaa (mehua) lapsille juotavat tarjoavat aikuiset (opet ym.)

Näyttely toteutettiin ja se onnistui mainiosti. Paikalle tuli myös yksi lehdistön edustaja paikallislehdestä ja teki jutun näyttelystä. Rahaa näyttely ei juuri tarvinnut ja itse tuotoksethan tehtiin päiväkodissa – ja kaikille jäi hyvä mieli, lapsille, vanhemmille ja meille kasvattajille…

SANAJALKASEIKKAILU ELI MATKA LOHIKÄÄRMEMAAHAN!

” Kaukana, kaukana lohikäärmemaassa eli kerran pieni lohikäärme…”

Näillä sanoilla matka Lohikäärmemaahan-seikkailu alkoi.

Pöytänukketeatteriesitys Ujo Lohikäärme otettiin seikkailun yhteiseksi teemaksi: sukellettiin lohikäärmeiden ,sekä prinsessojen, että prinssien satumaailmaan.

Seikkailusta tehtiin kaksiosainen: Ensimmäisessä osuudessa lapsille esitettiin itse Ujo Lohikäärme-esitys, leikittiin lohikäärmeleikkiä, keksittiin vastauksia hassuihin lohikäärmetietokilpailu-kysymyksiin ja etsittiin mm. noita- ja lohikäärmekirjoja eripuolilta lastenosastoa.

Toisessa osuudessa, jota varten rakennettiin koko kirjaston kattava seikkailurata, etsittiin pienen lohikäärmepienokaisen kanssa lohikäärmemaata. Seikkailuradassa selvitettiin yhdessä erilaisia toiminnallisia ja mielikuvitukseen vaikuttavia tehtäviä: ratkaistiin arvoituksia, etsittiin lohikäärmeen jälkiä, pujoteltiin läpi hämmähäkiseitin, kuunneltiin tarinoita lohikäärmeistä ja noidista, piirrettiin edellisistä kirjojen kansia, ylitettiin vaarallinen joki ja lopuksi mentiin noidan luolaan silmät sidottuina. Lohikäärmemaan löydettyä, seikkailijoita odotti vielä lohikäärmepienokaisen asettaminen nukkumaan tarinamajakan kattorakenteisiin ja seikkailijadiplomin saaminen. Osasta piirustuksista, jotka viimeisteltiin päiväkodeissa ja kouluissa, järjestettiin myöhemmin kirjojen kansinäyttely.

Sanajalkaseikkailun viestinä on, että kirjastossa voi tehdä myös muuta kuin hyshys juttuja ja, että sieltä voi löytyä vaikka mitä kivaa luettavaa, mutta myös jeppaus eli yhdessä tekeminen ryhmässä ja seikkailijan oman itseluottamuksen kasvattamien.

Seikkailun vetäjinä toimivat Vuosaaren kirjaston työntekijöistä Mirja Luukkanen, Sari Haapanen ja Juho Vilska, mutta myös jokaisesta seikkailijaryhmästä itse opettajat : Ujon Lohikäärmeen tarina-osuuden luki aina joku seikkailijaryhmän aikuinen. Lopuksi järjestettyyn kirjankansinäyttelyyn osallistuivat kaikki seikkailijat, lukuisa määrä heidän vanhempiaan ja muutamia lehdistön edustajia.

e-mail: mirja.luukkanen@hel.fi