Kirjastot Facebookissa
Ilmestymispäivä:
22.09.2009
Tekijä: Damert Lauri
Laji: extrat
Kirjastot ovat saaneet Facebookista uuden välineen pitää yhteyttä asiakkaisiinsa. Tässä tietoa siitä miten kirjastot ovat Facebookia käyttäneet. Facebook on kirjastoille uusi markkinointikanava. Facebook on kuitenkin virtuaalinen rentoumisloosi, minne ihmiset menevät viihtymään. Sen käyttäjät jopa väistelevät ns. kovaa tietoa.
Kirjaston fanimäärän kasvattaminen ja aktiivisena pitäminen vaatii uutta ajattelua ja edellyttää, että siihen käytetään työaikaa ja että näkyville asetetaan instituution tai talon sijasta elävät ihmiset. Kävijöille on annettava henkilökohtaisesti palkitseva kokemus.
Sosiaalisissa verkostoissa elo on yleensä kevyttä ja hauskaa, ja siellä pätevät yleiset sosiaalisen käyttäytymisen lait: Jos jokin hyvin suosittu tai arvostettu henkilö ehdottaa jäsenyyttä jossain ryhmässä, ryhmään liittyy paljonkin väkeä. Fanien määrä ei kuitenkaan kerro mitään siitä, millainen levikki sivustolla on. Monella käyttäjällä on useankin ryhmän jäsenyys, mutta he eivät vieraile niissä.
FB:ssa olevat kirjastot keräävät niin meillä kuin maailmallakin melko pienet fanilaumat. Faneja on lähes poikkeuksetta alle kaksi sataa, joissakin tapauksissa vain kourallinen. Joillakin oppilaitosten kirjastoilla on toki enemmänkin seuraajia, mikä johtunee siitä, että FB:n kautta tulee ajankohtaista tietoja oppikirjatilanteesta.
Miten Tanskassa? Hakusana bibliotek antaa FB:ssa 417 osumaa (Ruotsi, Norja ja Tanska), joista osa ei ole kirjastoja vaan esimerkiksi pubeja. Fanimäärät jäävät lähes säännöllisesti alle sataan, mikä tietysti on herättänyt keskustelua niin meillä kuin muuallakin.
Tanskassa digitaalisesta kirjastosta on riidelty kovastikin. Siellä kirjastot siirtyivät jo aikaisin verkkoon. Digi-kirjaston kannattajat ovat saaneet todellisuuden tuekseen, koska käyttäjät ovat ottaneet digitaaliset palvelut innokkaasti vastaan. Varsinkin sähköisen varauksen ja lainojen uusimisen mahdollisuus nosti vuonna 2008 lainojen määrän kasvuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004.
Erik Nicolaisen Høy, Kööpenhaminan pääkirjastossa (373 fania) toimiva kirjastonhoitaja ja verkkokäyttämistä käsitteleviä kirjoja tehnyt aikuiskouluttaja haluaa kirjastot mukaan FB:iin. Mutta se on vain tukikanava, Høy uskoo:
”37 Tanskan 87 kirjastosta on avannut oman FB-tilin, koska ne haluavat olla siellä missä käyttäjätkin. Varsinkin nuorten FB-käyttö kasvoi viime vuonna 404 prosenttia.”
”FB on sosiaalinen ympäristö, missä käydään ensisijaisesti rupattelemassa ja viihtymässä. Kirjastoille se tietysti on ilmainen ja oiva lisäkanava markkinointiin. Toisaalta se muoto, millä kirjastot esiintyvät on enimmäkseen passiivista ja yksisuuntaista kommunikaatiota: Kirjaston fanit saavat automaattisesti tietoja esimerkiksi kirjailijavierailuista ja muista tapahtumista. Kirjastoille FB on siten uusi, ylimääräinen kanava.”
Virallisesti vai henkilökohtaisesti?
Riippumaton asiantuntija –blogin pitäjä Mace Ojala miettii kirjastojen digitaalista tulevaisuutta. Hänen mielestään kirjastojen on oltava mukana FB:ssa, mutta varauksella:
”On kyllä mietittävä, kannattaako jokaisen kirjaston olla FB:ssä. Vastaus on kyllä, jos omat asiakkaat ovat siellä. Lisäksi kirjastolaisten pitää tutustua palveluun yleissivistyksen nimissä, vaikka he eivät sitä työssään käyttäisikään”, hän sanoo.
Ojala on kirjastojen FB-tarjonnasta samoilla linjoilla kuin tanskalainen kollegansakin:
”Toistaiseksi Suomen yleiset kirjastot ovat ottaneet hyvin epähenkilökohtaisen lähestymisen FB:n käyttöön. Mukana ollaan organisaatioina, ei henkilöinä. Kirjaston ja asiakkaiden välillä ei muodostu vuorovaikutusta. Kirjastojen fokus on toistaiseksi ollut tiedotuslähtöinen. FB näyttäytyy ilmaisena mainos- ja markkinointikanavana. Kirjastolaisia on FB:ssa kuitenkin paljon yksityishenkilöinä, ja nämä roolit ovat ainakin tässä vaiheessa vielä pitkälti toisistaan erillään. Tämä on ihan hyvä asiaintila, sillä kirjastoilla on jossain määrin jalansijaa ja näkyvyyttä FB:ssa samalla kun kirjastolaiset itse tottuvat toimimaan verkossa oman kokemuksensa kautta.”
”Nämä kaksi lähestymistapaa ovat yhdistettyinä oiva lähtökohta sille, että voidaan alkaa kehittelemään asiakaskontaktia verkossa, myös FB:ssa.”
Ei välttämättä iso panostus
Kuinka aktiivinen pitäisi kirjaston Facebook-sivu olla?
”Tämä riippuu kirjaston resursseista ja siitä, mitä FB:ssa ololla halutaan saada aikaan. Toivoisin kirjaston toimintaan päämäärähakuisuutta, eli on mietittävä, mitä FB:sta halutaan saada aikaan ja toimittava näiden päämäärien eteen. Tapahtumista tiedottaminen ja muu kirjaston nettisivuille menevä sisältö kannattaa laittaa myös FB:iin kun tai jos sitä kautta alkaa olla jonkinlainen yhteys asiakkaisiin. Tämä ei ole iso vaiva. Eli kannattaa tutkia onko siellä FB:ssa omia asiakkaita, ja jos on, laatia jonkinlaiset tavoitteet ja pyrkiä niitä kohti eikä vain "olla mukana". Uskoisin että FB:sta voi saada paljon irti panostukseen nähden.”
Kirjastojen Facebookkaaminen voidaan siis tehdä normaalien nettisivujen päivityksen sivutuotteena. Varsinainen paneutuminen asiaan ja erityisten kirjastosovellusten kuten It-taitoja vaativa, kirjaston tietokannat FB:iin yhdistävän Athenaeumin (Wayne Graham: Reaching Users Through Facebook: A Guide to Implementing Facebook Athenaeum The Code4Lib Journal, 2008, iss.) liittäminen sivustoille veisi melkoisesti aikaa jo nyt tiivistä tahtia tekeviltä kirjastonhoitajilta. Tällaisena toiminta pysyy vielä hallinnassa.
Kallion kirjastolla eniten faneja
Suomen kirjastoista fanimäärältään ykkönen on Kallion kirjasto (509 fania). Sen sivut ovat melko tarkkaan Høyn ja Ojalan kuvauksen mukaisia, ja ne ovat sitä tahallaan. Kirjaston FB-ryhmän perustaja ja johtaja Janne Palander on tyytyväinen:
”Käytämme sivustoon aikaa ehkä tunnin viikossa, mikä on oikeastaan naurettavan vähän kun ajattelee, kuinka suurelle ryhmälle voimme viestittää yhdellä kerralla. Käytämme faceryhmää lähinnä nopeaan tiedottamiseen kuten extempore aurinkoisena päivänä tapahtuvaan poistomyyntiin.”
Palanderin mielestä faneja ei saa ylirasittaa viesteillä: ”Kovin helposti emme lähettele viestejä koko ryhmälle tai tee tapahtumakutsuja, sillä käyttäjät saavat ihan tarpeeksi viestejä muutenkin. Tahti on ollut noin yksi viesti kuukaudessa ja nämä ovat koskeneet mahdollisuutta lainata kirjastosta puistopelejä, tulla hakemaan ilmaiseksi poistettuja CD-levyjämme, tai tapahtumia joissa on ”isompi” nimi esiintymässä. Muuhun viestintään käytämme keskustelupalstaa tai seinää.”
”Yksittäisten asiakkaiden kanssa kommunikointi on melko harvinaista, olen saanut pari viestiä postilaatikkooni, lähinnä kiitosta jonkin tapahtuman jälkeen tai kysymyksen koskien kokoelmaa”, Palander kertoo.
Miksi Kallion kirjaston faniryhmä on moninkertainen muihin kirjastoihin nähden? Onko se sattumaa, taitavaa verkostoitumista tai onko teillä ollut rekrytointikampanja?
”Jäsenmäärä selittyy kaikilla yllä olevilla ja ehkäpä Kallion asukkaiden luontaisella tahdolla verkostoitua ja olla mukana "Kalliolaisissa jutuissa". Olemme tehneet yhden rekrytointikampanjankin. Lähetimme kaikille jäsenille, joita silloin oli noin 400 viestin, jossa kehotimme heitä kutsumaan ystäviä mukaan kirjaston kaveriksi.”
Mitä seuraavaksi?
Sähköinen tulevaisuus on alati muuttuva. On mahdotonta tietää, mihin kehitys johtaa, mikä kannustaa lähtemään kelkkaan heti alkumetreillä. Nettipalvelujen on kasvettava orgaanisesti palvelujen mahdollisuuksien ja käyttäjien tapojen kehityksen myötä. Kaikkialla netissä sisällön rikkaus on eräs parhaita teitä suureen kävijämäärään. FB:n käyttäjiä innostaa kokemus siitä, että sivuille tullessa on aina tapahtunut paljon.
Jotkut kirjastot hyödyntävät tätä syöttämällä sivuilleen jatkuvasti uutisia, vihjeitä ja lukuvinkkejä. Näin tekee vaikkapa University Of Warwick Library. Sen 'Laatikot'-osiosta löytyy kirjastosovelluksia kuten e-lehtien hakukone, ja kirjaston käyttöä pyritään helpottamaan video-ohjeilla vaikkapa luetteloitujen kirjojen varausjärjestelmän käytöstä. Warwickin kirjasto onkin kerännyt kunnioitettavat 1 293 fania.
Vastavuoroisuus on tärkeä elämyksen parantaja. Jos esimerkiksi käyttäjiltä tulee viestejä, niihin on vastattava ja melko nopeasti, vaikka vain kiitoksella. Jos käyttäjä saa miellyttävän ja palkitsevan kokemuksen, hän suosittelee sitä herkästi kavereilleen. FB:n perustajan Mark Zuckerbergin sanoin: ”Mikään ei vaikuta ihmiseen niin tehokkaasti kuin ystävän antama suositus.”
FB toteuttaa aivan loistavasti ”Maslowin tarvehierarkiaa”. Sen mukaan ihmiset haluavat tyydyttää jonkun tai kaikki näistä tarpeista: Fysiologiset tarpeet, Turvallisuus, Yhteenkuuluvuus ja rakkaus, Arvonanto ja Itsensä toteuttaminen. Kirjastojen yksisuuntaiset FB-sivut eivät näitä tarpeita tyydytä, vaikka sivuilla olisikin hakukone tai linkki luetteloon. Tämä saattaa olla eräs niistä syistä, miksi kirjastojen FB-sivujen käyttäjämäärä on vähäinen – facebookkaaja haluaa toteuttaa itseään ja olla yhteydessä eläviin ihmisiin.
Siksi kirjastonhoitajat itse voisivat toimia FB:n tapaisissa sosiaalisissa verkoissa tehokkaammin kuin kirjastot. Ruotsalainen Gunilla Fors Malmön kaupunginkirjastosta on tullut naapurimaassamme tunnetuksi web 2.0-ilmiön tutkimisesta instituutioiden näkökulmasta. Hän on muotoillut kehityksen kirjastoblokissaan (biblioteksbloggen.se) melko elegantisti:
”Internet on useimmille ihmisille arkinen ja jokapäiväinen väline, ja se tukee yhtenevän globaalin kulttuurin kehittymistä. Uudet sosiaaliset verkostot ovat hyvää vauhtia muuttamassa verkon rakennetta ja sen perusteita aivan uuteen uskoon. Ihmiset eivät sosiaalisessa verkossa tunnu suuremmin välittävän integriteetistään. Siksi kirjastot, jotka olivat nopeasti verkossa ovat nyt menettämässä jalansijaansa siellä. Suoraan sanottuna, kirjastot eivät ole erityisen kiinnostavia verkon sosiaalisissa tiloissa, mikä saattaa johtua siitä, että niissä on kirjastonhoitajan läsnäolo tärkeämpi kuin kirjaston. Sosiaalisessa Internetissä kirjaston brändin on muututtava institutionaalisesta persoonalliseksi.”
Forsin väittämää tukee se, että Suomen FB:n kirjastoaiheisten sivujen kärkipäässä komeilee Kirjaston tädit, (577 fania, joista osa tosin kirjastolaisia itsekin).
Sosiaalisten verkkojen käyttäjät haluavat siis pitää yhteyttä ihmisiin eivätkä rakennuksiin. He ovat myös kokeneita ja itsevarmoja surffaajia eivätkä he välttämättä tarvitse tai tunne tarvitsevansa asiantuntijaneuvoja. He hakevat haluamansa tiedot itse. Haaste kuuluu siis näin: Miten kirjastot voisivat tehdä vierailusta FB-sivulleen palkitsevan, henkilökohtaisen kokemuksen?
Voidaan myös kysyä, mitä tapahtuisi, jos kirjastot jäisivät pois FB:sta. Vaikuttaisiko se FB:n käyttäjien toimintaan? Huomaisiko kukaan, että sieltä ei löydy kirjastoa?
Lauri Dammertin Facebook ohjeita kirjastonhoitajille
Kymmenen parasta kirjastoille tarkoitettua Facebook-sovellusta (Englanniksi): http://oedb.org/blogs/ilibrarian/2007/top-ten-facebook-apps-for-librarians-part-one/ (iLibrarian)
| 
